Sundered Sea

Flint and Steel, Day 144

Laivareissun alkaessa lähetimme Timin kotiin muulin kanssa. Annoimme hänelle rahaa matkaan ja kiltahuoneen hoitoa varten.

Päivä 144: Saavuimme Tromson satamaan. Ilma alkoi siirtyä kylmää ja sateista kohti enemmän ja enemmän. Suurin osa ryhmästä päätyi ostamaan talvivaatteita paikallisesta vaatekaupasta. Otin yhteyttä haltiajumaliin maagisen peilini avulla. He olivat kiinnostuneita tappamistammi piirityspedoista, jotka olivat muinoin tulleet Fey Wildistä, mutta ne karkoitettiin lohikäärmesotien aikaan petturuudesta. Kaupungilla saimme kuulla huhuja Anvilfastin hyökkäyksestä, jossa oli kuuleman mukaan riehunut jättejä. Vaasata taasen ei ollut kuulunut mitään enää pitkään aikaan. Saljasta vielä sitäkin vähemmän. Yritimme rahastaa kaupunkia saamlla kasattua tutkimusreissun Vaasaan, mutta kukaan ei ollut oikeastaan kiinnostunut muusta kuin omista kodeistaan. Lähdimme siis matkaan Hundred Bridge Highwaytä pitkin Vaasaa kohti.

Päivä 146: Muutamien pikkubandiittien jälkeen päädyimme Turskalan kaupunkiin. Kaupungin pormestari oli nimennyt itsensä paikalliseksi border princeksi, josta muut prinssit eivät ole kiinnostuneita. Turskalassa oli paljon turskaa ja karhuja. Jatkoimme matkaa tietä pitkin.

Päivä 147: Löysimme tien varresta sortuneen tornin, jota vartio partio sotilaita. He eivät halunneet päästää ketään kulkemaan läpi, vaikka näytimme heille BANGGANGin badgeja. Vartioston päällikkökään ei suostunut päästämään meitä eteenpäin. Kun tutkimme päällikköä Gem of True Seeingillä, paljastui hän jonkinlaiseksi demoniksi. Tasu sai meidät suostuteltua kiertämään tornin kaukaa, mutta emme kuitenkaan päässeet huomaamatta läpi sillä jonkin matkan päässä oli toinen samanlainen vartiotorni. Jouduimme odottamaan iltaan, jolloin menimme Pass Without Tracella ja Tasun aiheuttamilla ilotulituksilla harhauttaen nopeasti tornien välistä läpi. Pääsimme toiselle puolelle ilman vartioihin törmäämistä. Ikävä kyllä tornilta lähetettiin viestinviejä Vaasaa kohti. Tasu onnistui lentämään vartijan kiinni ennen kuin hän pääsi pois kantamaltamme. Yritimme kertoa hänelle demoni-esimiehestään, mutta hän ei suostunut uskomaan tarinaamme.

Päivä 150: Saavuimme metsän reunalle, josta käännyimme Vaasaa kohti. Ennen metsästä poistumista kuulimme takaamme jonkinlaista siipien huminaa. Piilouduimme, ja lentävä otus näytti epämääräisesti jonkin linnun ja Griffonin yhdistelmältä. Se huomasi meidät, ja tuli hönkäilemään päällemme itiöitä. Sekä lintu että itiöt kuolivat helposti eivältä aiheuttaneet sen enempää ongelmia meille. Yritimme levätä jonkin matkan päässä tiestä, mutta kymmenen minuutin päästä kulkeva patrolli huomasi meidät joten jouduimme uudelleen tappeluun. Seuraavan lepoyrityksen keskeytti mustahaltia, joka näytti juoksevan karkuun joltakin. Pysäytimme hänet ja katsoimme häntä Gemillä. Hänkin oli muodonmuuttaja, joten ammuimme häntä Moonbeamilla ja pistimme lakoon paljastuneen lonkerohirviön. Menimme vieläkin kauemmas tiestä, ja saimme vihdoinkin nukuttua kunnolla.

Päivä 151: Etsimme suojaisan piilopaikan Vaasan lähettyviltä, jossa suunnittelimme Vaasan lähestymistä ja odotimme iltaa. Jätimme vartijan luolaan, ja lumosin köydet siten, että hän vapautuu luolasta muutaman tunnin kuluttua. Illalla kuljimme Vaasan laitamille, josta löysimme yksinäisen talon jossa oli valot päällä. Menimme ensin katsomaan lähemmäs kaupunkia, mutta päätimme palata yksinäiselle talolle. Huijasimme tiemme taloon kertomalla yhden ratsumme nilkan nyrjähtäneen. Talon omistaja, Mestari Sorensen, kertoi meille mitä kaupungissa tapahtuu. Kaupungissa riehuu kuuleman mukaan paha rutto. Jätimme ratsut Sorensenin hoitoon pientä rahasummaa vastaan, ja päätimme mennä kaupunkiin muurin yli yöllä. Annoimme Sorenselnille vielä hieman rahaa siitä että hän ja hänen palvelijansa pitävät päänsä kiinni.

Päivä 152: Kiersimme kapungin ymäri muuria pitkin, kunnes löysimme vartioimattoman kohdan, josta lensimme muurin yli sisälle. Laskeuduimme pimeän talon takapihalle, jonka sisältä löytyi isoja, karvaisia gorillamonstereita sekä likaisia, haisevia sammakoita. Murhaismme talon asukkaat, jonka jälkeen tutkimme talon kellarin. Kellarista paljastui isot kasat puoliksi syötyjä ihmisten ruumiita. Yritimme pelastaa muutamaa jotka näyttivät olevan elossa parhaiten, mutta emme saaneet heistä mitään ulos. Jäimme taloon odottamaan seuraavaa kertaa…

View
Parking Ticket, Day 112

Päivä 112: Lähdimme Haithista liikkeelle Al-Ashia kohti kalliilla laivareissulla. Hintaa reissulle tuli 35gp per lärvi. Matkan alussa myös totesimme, että Mangukselle tarvitsee ruveta opettamaan ryhmämme ainoaa yhteistä kieltä, Rubiania.

Päivä 113: Laivamatka oli aivan kamala. Saavuimme kuitenkin perille ilman sen suurempia vahinkoja, ja matkasimme heti Ministery of Mercenariesin luokse. Heti saavuttuamme, Mangus tunnistettiin. Hänelle ojennettiin kirje “kaverilta”. Kirjeessä luki: “Tule pikkukylään Alashin ja Turanin välisellä valtatiellä. Kävele pohjoiseen polkua puunhakkaajan mökille. Odotan siellä. -Timathon”. Päätimme lähteä heti tapaamaan vanhaa tuttavaamme. Ryhmän jäsenet, jotka eivät olleet paikalla alkuperäisessä tapaamisessa eivät vastustelleet päätöstämme.

Päivä 120: Läysimme kirjeessä mainitun polun. Polku näytti hyvin käyttämättömätä, mutta lähdimme silti kulkemaan sitä pitkin sankkaan metsään. Tien päästä löytyi puunhakkaajan hökkeli, joka oli yhtä käyttämättömän näköinen kuin tiekin. Tönön ovi oli auki, joten päätimme mennä sisään. Content Not Found: null ja Rowen menimme sisään ja suoraan tikkaita pitkin kellariin. Kellarista keräsimme talteen epämääräisen kirjan, mutta siellä ei ollut muuta kiinnostavaa. Kun rupesimme kiipeämään tikkaita takaisin ylös, saimme niskaamme tulipallon ja myrkkykaasupilven. Taistelu oli kiivas, mutta saimme riuhdottua pahantekijät alas kattoluukusta, jonka jälkeen lahtasimme ne palavassa talossa. Yksi heistä yritti heilutella käsiään, selvästi aloittan taikomaan jotain pahaa, joten päätin lävistää hänet miekallani. Mangus suojasi joukkuetta metsästä hyökkääviltä apujoukoilta kun me muut tapoimme tulipalon keskellä Timatonin ja sen kaverit. Tasu meinasi kaatua liekkien alle, mutta saimme raahattua hänet pois vaarasta. Timatonin kuollessa tajusimme hänen olevan tuligenasi, joten jouduimme vielä tappelemaan tulielementaalia vastaan! Tasu sai kuitenkin kadotettua elementaalin pois, jotein selvisimme vain pienillä palohaavoilla.

Annoimme talon palaa maan tasalle, mutta sammutimme kuitenkin metsäpalon. Tämän jälkeen keräsimme todistusaineista bandiiteista, ja saimme kirjasta selville, että se oli heidän lokinsa varastamistaan tavaroista.

Päivä 122: Palasimme Al-Ashiin, ja keräsimme pienen palkkion tapetusta bandiittijohtajasta. Saimme myös tietää, että jos kuukauden sisällä ei tule uusia ilmoituksia tämän joukon hyökkäilyistä, saamma toisenkin palkkion koko joukkion karkoittamisesta. Saimme 650gp, eli puolet koko joukon taposta.

Tehtävätaululta luimme örkkien hyökkäyksesetä lähikaupunkeihin. Piirityspedoista varsinkin tarjuttiin suurta, 200gp palkintoa kiinniotossa. Päätimme lähteä Daawattiin teurastamaan örkkejä.

Päivä 123: Lokakuu. Matkalla oli hyvin sumuista ja sateista, ja kärrymme jäivät kiinni mutaan koko matkan ajan. Päätimme jättää kärryt ojaan ja kantaa koko lastin itse Timin, muulin ja minun selässäni.

Päivä 125: Aloimme saapumaan Daawattiin. Kaupunki oli paalutettu lähimetsistä lisämuurein, ja vallihautoja oli kaivettu muurien läheisyyteen.Tasu sai myytyä paikallisille sotilaille paljon aseita ja panssareita, ja saimme myös myytyä rikkinäisten tavaroiden korjauspalveluita. Tapasimme porukan nimeltä Second Suns, joiden kanssa sovimme yhteistyöstä örkkien teurastuksessa. Meille luvattiin 75% kaikista tapoistamme, kunhan toimitimme örkkien korvat tai muun todisteen jokaisesta taposta.

Päivä 126: Lähdimme länteen Daawatista, edeltä sovittuun paikkaan tapaamaan Second Sunsien sotajoukkoja. Noin neljän tunnin jälkeen löysimme joukot, ja menimme omille paikoillemme riviin. Sovimme myös merkkivalojen käytöstä mikäli suunnitelma menee pahasti mönkään. Pienen odottelun jälkeen örkit ja piirityspedot tulivat esiin horisontin takaa, ja lähtivät lähestymään meitä. Saimme ammuttua neljä örkkiä ratsailta alas ennen käsikähmän alkua. Meidän luokse johdatettiin yksi piirityspeto, jonka saimme pienellä vaivalla tapettua. Lopputuloksena tapoimme yhteensä myös kymmenen örkkiä, ja meille maksettiin suhteellisen pieni korvaus kaikesta tästä vaivasta. Päätimme jättää örkit sikseen ja lähdimme etsimään suurempaa saalista pohjoisesta.

Päivä 134: Saavuimme Estefaniin, josta maksoimme itsemme laivaan, jolla pääsisimme Border Princejen aluieille.

Päivä 141: Laiva lähti vihdoin liikkelle kohti uutta maata.

View
Companyzation, Day 109
Fear, ink and tripping

Päivä 40: Savuimme Mitheeniin aamunkoitossa neljäntoista päivän raskaan matkanteon jälkeen. Kaupungissa kuulimme huhun Saliaan hyökänneistä hirviöistä. Myimme Tabarachista tuotua sekä matkalla haudoista “lainattua” tavaraa, ja yritimme hankkiutua eroon mittavasta ja ilmeisen laittomasta myrkkykokoelmastamme huonolla menestyksellä. Saimme monta rahua. Tasu lähtee omille teilleen tekemään omia kauppadiilejään.

Tutkimme mahdollisuutta selvittää haudasta pelastettujen käärmekultin papereiden sisältöä tai ehkä myydä ne voitolla. Yksi yliopiston nuorempi tutkija olikin kiinnostunut hankkimaan ne tohtoriväitöstään varten ja sovimme hänen kanssaan, että vastineeksi kääröistä hän kirjaa meille kulkuluvan johonkin Rubian kaupungeista rajoitetuksi ajaksi. Hän antoi osoitteensa, jotta voimme ottaa häneen yhteyttä.

Palatessaan asioiltaan toisena päivänä Tasu kertoi Saliaan hyökänneen jotain kaaoksen olentoja, jotka oli ajettu pois järjestystä puolustavien voimien avulla. Tasu sanoi myös keskustelleensa näiden toisesta ulottuvuudesta olevien olentojen kanssa vadelmatripin avulla ja että niiden kanssa olisi mahdollista sopia yhtä sun toista.

Päivä 42: Lähdemme matkaan kohti Nubiaa aamuauringon porottaessa, mukanamme viiniä ja metvurstia.

Päivä 46: Viidennen matkapäivän iltana kuulimme kovin tutunoloista ulvontaa ymäriltämme. Pian pimeydessä kiilui jälleen Shakaalimiesten punaisia silmiä ja ryntäsimme ottamaan aseemme. Muodonmuuttajista ei ollut erityisemmin vastusta, mutta taistelun tuoksinassa Wereleijona puri Varista, joka koki olonsa kovin eläimelliseksi jälkeenpäin.

Päivä 61: Kahdennenkymmenennen matkapäivän kääntyessä iltaan löysimme Galanin heimon Länsi-Nubian autiomaasta (W:n kohdalta) ja paransimme kymmenen hengissä olevaa kyläläistä. Heimon druidi yritti houkutella Galania jäämään heimon druidioppilaaksi, mutta kun hän ei suostunut, heimo päätti lähteä Tabarachiin asumaan meidän taloomme. Kiitokseksi avustamme Druidi taikoi Galanin vähän viisaammaksi. Emme huomanneet kovin suurta eroa, mutta ele oli ainakin kiva.

Päivä 63: Lähdettyämme heimon luota kohtasimme kentaureja, jotka kertovat meille, että autiomaassa on näkynyt länteen kulkevia outoja tyyppejä. Päätimme kulkea Thidaikiin ja jatkaa sieltä Tarsuksen Haithiin rekisteröimään BANGGANGin aidoksi vapaakomppaniaksi.

Päivä 69: Saapuessamme Thidaikiin 7 päivää myöhemmin, ilmasto oli jo viilentynyt ja kasvusto muutunut hieman runsaammaksi. Huomasimme Thidaikin vilkkaaksi kauppakaupungiksi, jossa käytiin paljon kauppaa marmorilla. Yöllä ryypätessämme kuulimme huhuja elementaalisista voimista Az Marniin kulkevan tien varrella (kuulemma Galeb Dhureja jossain laaksossa).

Päivä 70: Teimme Second Sunsien kanssa diilin Az Marnin tien puhdistamisesta ja lähdimme aurinkopoitsujen kanssa matkaan aamunkoitteessa. Puolen päivän jälkeen kimppuumme hyökkäsi tosi yllättäen Galed Dhureja. Mätkyttelimme Galeb Dhureja aivan onnessamme, kunnes kivielementaali Timo saapui paikalle ja tuuppasi munkkiamme takaapäin. Timokaan ei viihtynyt taistelussa kovin kauaa, mutta osoittautui sentään haltiatytsywarlockiamme vikkelämmäksi pakenijaksi.

Tutkiskeltuamme aluetta hetken löydämme luolan, jossa on hassuja portaaleja seinissä ja josta lähtee erikoinen täysin nelikulmainen käytävä. Käytävästä löytyi jonkinlainen kivigolem, jonka vapautimme väkivaltaisista taipumuksistaan. Arvelimme sen olevan kääpiöiden palvelija, joka on karannut rakentaessaan tunnelia ja ajanut elementaalin pesästään.

Päivä 77: Saavuimme kahden vuorenhuipun väliin rakennettuun kääpiöiden Az Marniin ja lunastimme palkintomme tien puhdistamisesta. Sitten kävimme temppelissä poistattamassa Variksen leijonalliset taipumukset – soveliasta lahjoitusta vastaan tietenkin. Pappi tykkäsi Variksesta niin kovasti, että jätti hänelle pari fritsua.

Päivä 82: Tarsin raja, ei tullattavaa.

Päivä 98: Saavuimme jättimäiseen Haithiin, joka osoittautui yllättävän kotoisaksi ollakseen yksi maailman suurkaupungeista. Hakuduimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan Vapaakomppanioiden rekistreöitymispisteeseen, jossa aloitimme prosessin BANGGANGin saattamiseksi viralliseksi vapaakomppaniaksi.

Päivä 109: Tuhanisa sivuja, satoja musteläikkiä, kymmeniä kuulusteluja ja useita katkenneita sulkakyniä myöhemmin onnistuimme rekisteröitymään vapaakomppaniaksi. BANGGANG!

Päivä 110: Rekisteröitymisen kunniaksi vuokrasimme huoneen ja kaikki paitsi Tasu vetäisivät haltianveritripit. Päästyämme Feywildiin(tms) jubailimme riikinkukolle, joka kehotti meitä välttämään displacereita ja kertoi niiden olevan tulossa ihan pian. Sitten riikinkukko katosi. Piilouduimme, kuka paremmin, kuka vähän huonommin ja valmistauduimme taisteluun.

Taistelu meni suhteellisen hyvin huomioiden displacereiden suuren määrän ja hankalan osuttavuuden ja onneksemme etäältä alkoi kuulua koiran haukuntaa, minkä seurauksena loput elossa ovat displacerit pakenivat. Sieltä saapui kaksi koiraa ja yksi haltiajumalista (sään, meren ja eristyneisyyden) ratsastaen suurella hirvellä. Hän ei ollut kovinkaan suotuisalla tuulella meidän tulostaan, onneksi toinen haltiajumala saapui hillitsemään häntä.

Sitten siirryimmekin haltijoiden bileisiin, jossa keskustelimme tämän sopuisamman jumalan kanssa. Paljastui, että viimeiset lohikäärmeet eivät olekkaan enään jumalia, sillä heidän jumalalliset voimansa ovat erotettuina eri ulottuvuuteen ja näin ollen ne voisi tappaa. Galan möi myös sielunsa tälle haltiajumalalle ja sai peilin jolla voi keskustella hänen kanssaan myös materiaali tasolta. Lopuksi palauduimme takaisin…

View
Letter to home, day 5

Aloitimme päivän raahaamalla yhden githin ruumiin ulos kaupungista. Revenantti palasi ruumiiseen kuten oli luvannut, ja lähti heti matkaan liikkuen hitaasti kaakkoon, ja ilmoitti etäisyyden kohteeseen olevan noin 40 mailia. Keräsimme kamppeemme ja lähdimme seuraamaan revenanttia. Matkalla päätimme Rowenin kanssa alkaa soittamaan matkamuusiikkia minun noitarummullani ja hänen shawnillaan.

Pienen matkan jälkeen törmäsimme erikoiseen kivikkoon, jossa todennäköisesti asuu buletteja, vaikka niitä ei yleensä näiltä alueilta löydykkään.

Päätimme olla huolehtimatta asiasta, ja jatkoimme matkaa rauhassa. Merkintöjä löytyi hyvin paljon edestäpäin, ja ennen pitkää meidän kimppuumme hyökättiinkin. Buletit eivät kuitenkaan olleet meille vastusta, ja pääsimmekin helposti piirittämään ne, ja pysäyttämään niiden toiminnan maagisesti. Minun matkaratsuni sai päälleen hieman haavoja, mutta pystyi silti jatkamaan matkaa onnistuneesti.

Jouduimme pitämään yhden yön levon matkalla, jonka aikana etäisyys kohteeseen kasvoi viidellä maililla. Matkaa jatkettuamme, löysimme usean kymmenen kavionjäljen reitin. Oletimme niiden kuuluvan centaureille, jotka usein matkaavat näillä alueilla. Lähestyämme kohdettamme revenantti ilmoitti asiasta. [Bjaken hahmo] ja [Juhon hahmo] menivät näkymättöminä tutkimaan aluetta. Dyynien välistä löytyi kolme githiä, joiden kimppuun hiivimme hyökkäämään. Rynnimme heidän päälleen dyynien takaa, mutta he olivat ikävä kyllä huomanneet meidät jo.

Tapettuamme githit, löysimme heiltä huomattavat määrät erilaisia myrkkyjä, ja erittäin tärkeästi juuri sen myrkyn, jolla todennäköisesti haltiat ja minun kotikyläni oli myrkytetty. Revenantti totesi uuden kohteen olevan 247 mailia etelään täältä, ja lähti marssimaan sinne. Me lähdimme matkaamaan takaisin kaupunkiin.

Kaupungissa Pääskyt kiittivät avustamme kaupungin vapauttamisessa, ja totesivat lähtevänsä takaisin kotiinsa. Me päätimme tutkituttaa myrkyn sekä sinisen nesteen, jonka Tasu löysi aikaisemmin. Lähin alkemisti, jolla olisi tietoa ja taitoa käsitellä näitä aineita, löytyi emiirin palatsista. Alkemisti kertoi vastamyrkyn valmistuksen kestävän muutaman päivän. Sinä aikana pääsimme suunnittelemaan BANGGANGille logoa, ja päätimme ryhtyö täydeksi free companyksi, kun siihen tulee mahdollisuus. Vastineeksi vastamyrkystä, annoimme hovialkemistille yhden sinisen trippimehun, jota hän tutki, ja totesi että sitä on mahdollista tehdä lisää jos vain löydämme ainekset. Sen lisäksi hän kertoi, että jos trippimehuun lisää jonkin eliön verta, siirtää trippimehu käyttäjen veren omistajan kotiplanelle, eikä itse juojan. Löysimme myös sinä aikana myrkytetyn kentaurin, jonka pääsimme pelastamaan lopuksi vastamyrkyllä. Saimme hänet suostuteltua liittymään kerhoomme vaatimalla häneltä verivelkaa. Hänen nimesä on Tim.

Päätimme lopuksi lähteä matkustamaan kotikylääni kohti, sekä jatkamaan siitä virallistamaan BANGGANGin free companyksi. Nimesimme sinisen nesteen Vadelmatrippimehuksi.

Matkan kesken pysähdyimme nekropoliksessa, jossa olimme aikaisemmin käyneet. Sen huipulta löysimme Mark Wavesin ruumiin, ja vanhat tuttumme, skeletonkäärmeet. Tapoimme ne, ja onnistuimme laukaisemaan usean eri ansan hautaholvissa, jonka jälkeen varastimme kaiken, jonka pystyimme kantamaan. Minä sain päälleni ison lohkareen kalliokiveä, ja Rowen otti päällensä täyden lastin liekkejä. Liekkiansan, ison patsaan jonka suusta liekit tulivat, päätimme tukkia salamilla. Päätimme tulla poimimaan patsaan paluumatkalla, jotta saamme sen kiltahuoneeseemme. Hautakammion seinään kirjoitimme “BANGGANG WAS HERE”.

Loppumatka Mithiinin kohdille sujui ongelmitta…

View
Sea report, day 4

Kaupungista hieman etäällä suunnittelimme eri mahdollisuuksia hyökätä kaupunkiin. Ensimmäinen idea oli hyökätä satamaan, ja kiivetä siellä olevat rappuset ylös. Tämä tuskin onnistuisi, sillä rappuset ovat varmasti tukittu yläpäästä. Seuraavaksi harkitsimme suoraan muurin yli kiipeämistä, mutta senkin tunkkasimme, ja päätimme lopuksi lähteä kiertämään muurin itäpuolelle, kiipeämällä railon kallioita pitkin toiselle puolelle kaupungin eteläpuolella. Tarkoitus oli päästä kaupunkiin selvittämään, onko siellä ylipäänsä enää ketään elossa. Jos on, oli operaatiota tarkoitus jatkaa esimerkiksi auttamalla kaupungin osien tai vesipumppulaitoksen vapauttamisella. Pääskyt päättivät käydä vapauttamassa sataman Githeiltä.

Kuilun luota löysimme ryhmän vartijoita, ja pop-up -sillan. Käytimme siltaa ylittämiseen, ja sen jälkeen ansoitimme sillan. Kaupungin itäporteilla tapoimme lisää vartijoita, mutta tappelun jälkeen yksi ruumiista päätti nousta ylös kuolleista. Epäkuollut paljastui olevan kuolleen haltian haamu, joka halusi murhata myrkyttäjägithin. Haltian lapsi oli myös kuollut myrkytyksiin, ja hän kertoi olleensa työskentelijä laitoksessa, jossa haavoittuneita parannettiin. Kaikki myrkytettyä vettä saaneet, sekä juomalla että haavoja puhdistamalla, haltiat saivat syöpäpaiseita. Epäkuollut jäi odottamaan meitä kaupungin ulkopuolelle kun kiipseimme kaupunkiin haltiavartijoiden avustuksella.

Kaupungissa keskustelimme tilanteesta Thelstanin, emiirin kaartin kapteenin kanssa. Tasu päätti lähteä viemeen viestikiveä pääskyille. Hän vakuutti meidät että pääsee ilman apua perille, ja niinpä lähti matkaan. Matkalla kuitenkin hänen täytyi grillata muutama githi, ja niiltä hän löysi epämääräisiä sinisiä puteleita, jotka hän jakoi pääskyjen kanssa. Jatkoimme epäkuolleen revenantin kanssa keskustelua, jonka lopuksi se päätti hypätä sillalta alas, juuri ennen kuin totesi tulevansa takaisin myöhemmin.

Illalla Tasun palattua hyökkäsimme ja vapautimme vesilaitoksen. Päätimme hypätä kaupungista Feather Fallin avustamana laitoksen katolle, jolta jatkoimme matkaa alaspäin teurastaen kaikki githit sisällä. Yhdistimme puhtaan veden tuotannon takaisin yläkaupunkiin. Rytinässä muutama ratas hajosi, jotka olivat ilmeisesti usean tuhannen gp:n arvoisia, mutta eipä asialle mitään voinut. Hyökkäyksen jälkeen näimme loppujen githien poistuvan kaupungista.

Taisteluiden rauhoituttua päätimme yhdessä nimet ryhmällemme: BANGGANG. Pääsimme tapaamaan Emiiri Uthin Varia. Hän oli hyvin vanha mies, joka kuiskaili hädin tuskin kuultavalla äänenvoimakkuudella. Meille annettiin palkkioksi suosituskirje emiiriltä, ja omistuskirje tonttiin ja rakennukseen kaupungissa. Päätimme perustaa päämajamme rakennukseen. Al-Rishaa jakoi meille palkkamme, 120gp jokaiselle, ja oli selvästi hyvillä mielin, sillä hän hikoili vähemmän kuin koskaan ennen olimme nähneet.

View
Almost dying ,day 3

Pääsimme hautakammioilta pakoon, ilman uusia kommelluksia. Karavaanilla oltiin hieman hämmentyneitä joukon huonosta kunnosta. Lähdimme tutkimaan maanvyörymää, josko löytäisimme syytä, miksi tie oli valunut mereen. Vyörymä alueelta löydettiin luolasta, munkki, joka oli ollut vaeltelemassa erämaassa löytääkseen valaistuksen, jonka hän oli samassa luolassa löytänyt. Hetken ensi tapaamisen jälkeen joukkiomme kimppuun hyökkäsi kivihirviö, joka aiheutti pahoja tappioita joukossamme, mutta saimme lopulta kukistettua sen. Palasimme karavaanille, ja saimme kuulla että pääskyset olivat löytäneet karavaaneille luultavasti turvallisen reitin. Lähdimme etenemään löydettyä reittiä pitkin kohti keskimatkan asemaa.

Saavuimme ilman ongelmia keskimatkan asemalle, joka näytti kumman hiljaiselta. Lähdimme pienellä joukolla tarkastamaan tilannetta, kun minkäänlaista liikettä ei havaittu asemalla. Havaitsimme, että koko alue oli autio ja päärakennukse sisällä oli sadoittain käärmeitä. Kävimmen hakemassa lisää joukkoja karavaanilta ja palatessamme paikalle käärmeet pakenivat talosta. Sisällä näimme raatoja ja tappelun jälkiä. Löysimme yhden eloon jääneen, joka oli seonnut täysin ja ollut eristettynä noin kaksi viikkoa näiden käärmeiden ja ruumiiden kanssa. Hän oli myös syönnyt raatoja. Yläkerrasta löytyi lisää ruumiita ja osa oli naulittu kattoon ja seiniin. Irrotimme raadot ja poltimme ne talon ulkopuolella kokossa. Hullu otettiin karavaanin suojiin.

Lähdimme jatkamaan kulkua, ilman ruoka tai juoma varantojen täydennystä, sillä kaikki tarvikkeet olivat tuhottu keskiasemalla. Jatkoimme etenemistä ja havaitsimme kaukaisuudessa, jonkin hiekka haltian näköisen hahmon, jolla oli jokin pitkä ja kiiltävä esine selässään, luultavasti miekka. Aluksi matka sujui, ilman ongelmia, kunnes nämä hiekkahaltijoiden näköiset tyypit rupesivat ampumaan joukkoamme myrkky nuolilla. Muutamien nuolten vaihtojen jälkeen saimme heidät häädetyksi. Jakoimme kulkua kunnes kimppuumme hyökättiin uudestaan, tällä kertaa lähemmältä etäisyydeltä. Muutaman humanoidin ja yhden käärme ihmisen toimesta. Tapoimme heidät yhtä lukuun ottamatta. Kuulustelimme tätä humanoidia, mutta hän ei suostunut kertomaan mitään. Keksimme huijata häntä, siten että yksi esiintyi petturina joka keskusteli tämän vangin kanssa lupasi vapauttaa hänet. Vapautettuaan vangin saatiin hänet ohjaamaan meidät heidän piilottamien hevosten luokse, jossa vanki lopulta tapettiin. Saimme vangilta myös tiedon että heidän pääjoukkonsa luultavasti valtasi kaupungin ennen kuin pääsisimme karavaanilla sinne.

Saavuttuamme kaupungin lähistölle (muutaman kummun päähän kaupungista, siten etti näköyteyttä vielä ollut) ja pysäytimme karavaanin sinne. Lähdimme pienemmän joukon kanssa kohti kaupunkia. Havaitsimme, että kaupunki oli luultavasti vallattu ja sen eteläpuolella sijaitsevalla kumpareella oli jonkinlainen tukikohta. Päätimme lähteä tuhoamaan tätä tukikohtaa, sillä uskoimme, sen olevan helpompi kohde, kuin itse kaupungin valtaus. Ensiksi tapoimme kaksi vartiaa silence spellin vallitessa, ilman ääniä. Tämän jälkeen lähdimme valoittamaan pääleiriä ja melkein joukkomme nujerrettiin, mutta lopulta saimme voiton tappelusta. Keräsimme leiristä tarvikkeita hevosten selkään ja aloimme suunnitella, karavaanille paluuta. Meidän täytyi kuitenkin vielä tappaa lähetti, joka oli kulkenut kaupungin ja leirin väliä, jotta saisimme lisää aikaa paetaksemme, takaisin karavaanin luokse.

View
Dear Diary, day 2

Karavaani pääsi lähtemään liikkeelle heti päivän alettua. Jouduimme jäämään karavaanin perälle, koska liityimme joukkoon vasta viime hetkellä.

Ensimmäisen matkapäivän aikana, Pääskyjen jäsenet vierailivat joukkomme jäsenien luona. He keskustelivat yksittäisten soturien kanssa erinäisistä asioista, ja pyysivät joitain meistä auttamaan koko karavaania koskevissa vartiointiasioissa. Huomasimme kuitenkin, että välillä Pääskyt menivät erittäin pitkälle karavaanin eteen ja taakse ilman sen kummempaa syytä. Illalla kaikkien karavaanien vartijoiden tuli kokoontua yhteen yhteisen vartioinnin järjestämiseksi. Yön aikana sakaalit kiertelivät ja tutkivat leiritymispaikkaamme, mutta eivät lähestyneet meitä sen enempää.

Seuraava päivä kului ongelmitta, mutta illalla sakaalien määrä kasvoi huomattavasti, ja auringon laskiessa satoja sakaaleja hyökkäsi kimppuumme. Sakaalien joukossa oli suurempia ja vahvempia were-sakaaleja, jotka selvästi johtivat laumaa. Taistelun aikana druidimme päätti muuttua isoksi rupikonnaksi, ja nukahtaa keskelle taistelutannerta.

Yön aikana joku epämääräinen nulikka tuli kiusaamaan meidän ryhmäämme. Hän yritti varastaa sotureita johonkin epämääräiseen pydamidihuijaukseen nimeltä “Fight Company”. Hetken hätistelyn jälkeen hän kuitenkin poistui. Emme ole nähneet hänestä jälkeäkään sen jälkeen.

Usean hiljaisen matkustuspäivän jälkeen karavaanin täytyi pysähtyä, sillä tie oli sortunut ja vajonnut mereen. Sortumispaikan vieressä oli raunioitunut kaupunki, joka oli rakennettu kuusi- ja kolmikulmoisista rakennuksista. Tunnistimme sen Gith-kansan tavaksi rakentaa taloja. Päätimme mennä tutkimaan raunioita sillä aikaa, kun karavaani selvittää tietä eteenpäin.

Raunioista löysimme jo valmiiksi ryöstettyjä hautakammioita, sekä avaamattomia hautoja, joista purkautui kasoittain epäkuolleita meidän harmiksemme. Vapautimme epäkuolleet kaikesta maallisesta omaisuudestaan. Jatkomme matkaa hautojen ja epäkuolleiden läpi vuorta ylös. Korkealla löysimme erikoisen hautaholvin, jonka sisältä paljastui pienen siivouksen jälkeen aave, joka pyysi meiltä palvelusta. Häntä oli puukotettu selkään, ja hän halusi, että murskaamme sen luopion, joka oli tämän tehnyt hänelle. Hieman asiaa tutkittuamme, löysimme murhaajan mätänevän ruumiin, jonka potkimme palasiksi. Tämä riitti kummitukselle, ja palkkioksi vaivastamme löysimme maagisen monokkelin.

Hautakammion vieressä oli myös toinen oviaukko, joka oli tukittu isolla kivilaatalla. Druidimme päätti takoa mustekalana oven säpäleiksi, jonka seurauksena hautaholvista rynnisti päällemme kaksi isoa luurankokäärmettä, jotka sylkivät salamoita. Druidi sai pahimmat vihat päällensä, ja hänestä purkautui ulos vesielementaali, joka jäi riehumaan käärmeiden kanssa samalla, kun muu ryhmä poistui nopeasti paikalta…

View
Space log, day 1

Mitheenin kaupungissa tavattu Hazid Al-Rishaa. Hazid palkkasi hakemaan kadonneen karavaanin tai ainakin sen tavarat, jotta ne voidaan lähettää edelleen Tabarachiin.
Lännessä matustavaa kravaania johtaa kaljuuntuva Tarsi mies, jolla on köynnöstatuointeja.
Hazid asuu “Perhokalastava kukon” majatalossa.

Ensimmäisen yön aikana tapoimme salamurhaajan, joka hyökkäsi leiriimme yön aikana. Loput “vartijat” ja niiden pomo peloteltiin karkuun, jotta saatiin nukkua rauhassa.

Solasta etsittiin rosvojengiä, joka kuitenkin päätyi yllättämään meidät. Tappelun jälkeen kyselimme isoimmalta ja rumimmalta örkiltä, jonka koskaan olen nähnyt, missä kadonneet karavaanin tavarat olivat. Ilmeisesti hitautemme takia Timathon, rosvojen johtaja, pääsi pakenemaan. Loput likaiset varkaat kuolivat miekkoihimme.

Saimme kuitenkin palautettua suurimman osan puuttuneista tavaroista ja muutaman muunkin pomollemme Mitheeniin. Aamulla Hazid myi tarpeettomat tavarat, ja lastasimme loput kärryihin ja liityimme karavaanin jatkoksi.

Exp: 2950

View
Welcome to your campaign!
A blog for your campaign

Wondering how to get started? Here are a few tips:

1. Invite your players

Invite them with either their email address or their Obsidian Portal username.

2. Edit your home page

Make a few changes to the home page and give people an idea of what your campaign is about. That will let people know you’re serious and not just playing with the system.

3. Choose a theme

If you want to set a specific mood for your campaign, we have several backgrounds to choose from. Accentuate it by creating a top banner image.

4. Create some NPCs

Characters form the core of every campaign, so take a few minutes to list out the major NPCs in your campaign.

A quick tip: The “+” icon in the top right of every section is how to add a new item, whether it’s a new character or adventure log post, or anything else.

5. Write your first Adventure Log post

The adventure log is where you list the sessions and adventures your party has been on, but for now, we suggest doing a very light “story so far” post. Just give a brief overview of what the party has done up to this point. After each future session, create a new post detailing that night’s adventures.

One final tip: Don’t stress about making your Obsidian Portal campaign look perfect. Instead, just make it work for you and your group. If everyone is having fun, then you’re using Obsidian Portal exactly as it was designed, even if your adventure log isn’t always up to date or your characters don’t all have portrait pictures.

That’s it! The rest is up to your and your players.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.